Historiantutkija Mauri Karvonen taustoittaa kummitustarinoita. Kuva: Saara Heiskanen
| Saara Heiskanen | | 1 |  1

Toivolan vanhalla pihalla kummittelee, sanotaan. Varmaa tietoa asiasta ei tietenkään ole, mutta paljon tarinoita.

Toivola on ainoa jäljellä oleva osa Jyväskylän vanhoja puutalokortteleita ja yhtä vanha kuin itse Jyväskylän kaupunki. Historiantutkija Mauri Karvonen kertoo Toivolassa kulkevista aavemaisista hahmoista sekä siellä asuneiden henkilöiden historiasta kirjassaan Aavetaloja ja ihmiskohtaloita II.

– Ikkunoista on usein nähty hahmoja kurkkaamassa. Pohjakerroksen kahvilan työntekijä näki vanhanaikaiseen pukuun pukeutuneen herrasmiehen tulevan sisälle ja menevän ison salin puolelle. Työntekijä palveli asiakkaat loppuun ja meni katsomaan, mutta ei siellä ketään ollutkaan, Karvonen kertoilee pihalla taloja kohti tähyillen.

Kirjassa esitellään yhteensä 12 yliluonnollisista havainnoista tunnettua kohdetta Suomesta. Karvosen mukaan kriteerit kirjaan päätymiselle ovat avoimuus yleisölle, riittävä historia ja kummituskertomukset.

Toivolalla on kirjailijan mukaan surullinen historia. Herman Toivola menetti vaimonsa ja jäi Muisto-poikansa yksihuoltajaksi melko pian pojan syntymän jälkeen. Pihalla onkin nähty kulkevan sekä surumielinen mies- että naishahmo.

– Voisivatko he olla Herman Toivola ja hänen vaimonsa? Minun tehtäväni ei ole yrittää todistaa minkään yliluonnollisen olemassa oloa, mutta pyrin taustoittamaan tapahtumien, rakennusten ja henkilöiden historiaa, Karvonen sanoo.

Pihapiirissä on ollut vuosien aikana monenlaista teollisuutta sekä esimerkiksi päärakennuksen synnytyssairaala.

– Vanhan synnytyslaitoksen ullakolta on kuulunut paljon askeleita ja ovien ääniä, Karvonen kertoo.

Myös ison salin ikkunoista on nähty hahmoja tuijottamassa Cygnaeuksen kadulle.

– Se ei koskaan päätynyt kirjaan, mutta kuulin jälkeenpäin tarinan eräältä herrasmieheltä. Hän oli kuullut legendan, että Toivolan ikkunoista voi nähdä tuijottavan hahmon.

Joskus talvella baarista kotiin tullessaan hän oli pysähtynyt ison salin ikkunoiden kohdalle ja ryhtynyt katsomaan sisälle, ja olikin nähnyt jonkun. Kuulemma ei ollut koskaan juossut niin kovaa kuin silloin, Karvonen myhäilee.

Satoja kohteita kierretynä, yksi kokemus järisytti

Tarinat on kerätty kirjaan pääosin kohteiden työntekijöiltä, niin myös Toivolassa. Yhdestä tarinasta tulee Karvosen mukaan yleensä monta eri versiota. Niistä kirjailija etsii kultaisen keskitien.

– Jos ihmisellä on selkeä tarina ja hän on tosissaan ja varma havainnostaan, hän osaa yleensä kuvailla olosuhteita jonkin verran. Toivolan vanha piha on niin idyllisen pieni, että täältä melkein kaikki tarinat mahtuivat mukaan. On hyvin erilaista lähteä tutkimaan jotakin Helsingin keskustan hotellia tai Laukon kartanoa, jonka alue on suurin piirtein Jyväskylän ydinkeskustan kokoinen. Silloin pitää jo vähän karsia, Karvonen hekottelee.

Joensuun yliopistossa historiaa opiskellut Karvonen kiinnostui linnoista, kartanoista ja aatelissuvuista sekä niihin liittyvien henkilöiden historiasta jo lapsena. Sitä kautta tutuksi tulivat myös kaikenlaiset kummitustarinat. Köyliössä lapsuutensa asunut Karvonen ahmi ala-asteikäisenä kaiken mitä sai aiheesta käsiinsä, Noidan käsikirjasta lähtien. Muutaman kaverinsa kanssa hän ryhtyi selvittämään lähitienoon historiaa.

– Köyliössä on paljon kartanoita ja vanhoja maatiloja, eivätkä linnatkaan kaukana ole. Kiersimme alkuun polkupyörillä ja sen jälkeen mopoilla paikkoja, joissa kerrottiin kummittelevan.

Teini-ikäisenä Karvonen alkoi kirjoittaa tarinoita ja paikkoja vihkoon ylös. Vuoden 2013 tienoilla hän tajusi, että voisi kirjoittaa aiheesta kirjan. Harrastus ja työ yhdistyivät, ja vuonna 2016 ilmestyi Aavetaloja ja ihmiskohtaloita -sarjan ensimmäinen osa, jota nyt julkaistu kakkososa seuraa.

Kun kummitustarinoissa kulkevia kohteita on kiertänyt satoja, jotakin yliluonnollista on väkisin sattunut myös Karvosen omalle kohdalle. Tutkija muistuttaa, että 95 prosentille havainnoista löytyy luonnollinen selitys. Yliluonnolliselle jää tilaa viisi prosenttia.

– Louhisaaren kartanolla näin muutama vuosi sitten hahmon istumassa tuolilla ja olin silloin ihan varmasti yksin rakennuksessa. Se kesti noin 30–45 sekuntia, eikä siis ollut vain mikään vilaus. Kyllä se tuntui aika järisyttävältä.

Yksi kommentti

  1. Aune Soikkeli

    Kyllä uskon kummituisiin ,kotonamme kummittelee,kuuluu askeleita ja tytär nähnyt monenlaista ,esim.tytär meni nukuttamaan pikkuveljeään makuuhuoneeseen ,ilmestyi sängyn päätyyn viikatemies,jonka molemmat sanoi nähneensa ,seuraavana päivänä salama tappoi 16 lehmää navettaan?

    Vastaa

Jätä kommentti

  • (will not be published)