| Heli | Sivuhenkilön päiväkirja | 0 |  4 | 2903

”Minne katosi päivät” kysyy niin Scandinavian Music Group (levyltä Onnelliset kohtaa, 2002) kuin minäkin. Kun kesän 2015 lopussa ilmoitin blogin lepäävän hetken, luulin tosiaan, että palaan eetteriin Kirjan vuoden lopussa. Tekeillä oli lukuhaaste ja kaikkea!

Toisin kuitenkin kävi, ja nyt kun kirjoitan tätä, onkin jo helmikuu 2016. Miten tämä aika lipsahti näin varkain kuukausilla eteenpäin? Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Esittelen tässä tiivistyksen tapahtumista ja teoksista, joita tämän puolen vuoden blogihiljaisuuden aikana olen ehtinyt kokea.

Elokuussa 2015 kuvittelin jääväni rattoisasti silkan opiskelun ja kirjojen syleilyyn, kuten viimeisimmässä blogimerkinnässänikin linjasin. Kun syyskuu 2015 alkoi, olinkin takaisin työn pyörteissä nopeammin kuin ehdin ”kirjamessut” sanoa – ja kun nyt kirjamessuista tuli puhe, Helsingin sellaiset jäävät taas välistä näiden työperäisten kiireiden tähden.

Elo-joulukuun 2015 aikana tuli kuitenkin luettua 25 kirjaa! Koko viime vuoden saldo oli hiukan yli 60 kirjaa, joilla selätin lukuhaasteen 50 kirjatyypistä arviolta noin 70 %.

Minun syksyni TOP 5 -teokset kaunokirjallisuuden saralla olivat nämä:

1. Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (2014)
2. J. K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi (2005)
3. Juice Leskinen: Räkä ja Roiskis (1992)
4. Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani (1847)
5. Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat (2015)

Kuten huomata saattaa, Kotiopettajattaren romaani päätyi vasta syksyn listalle, en ehtinytkään sitä viime kesän klassikkona lukea. Kaikki se valo jota emme näe on lukemisen arvoinen teos, hiukan erilainen kirja sodasta. Tämä Pulitzer-palkittu teos kannattaa malttaa avata! Vaikka sen järkälemäisyys voi ensisilmäyksellä hirvittää, teksti soljuu niin hyvin, ettei lopulta tahdo kirjan edes loppuvan.

IMG_2352

 

Finlandia-ehdokkaissa oli viime syksynä paljon hoikkia kirjoja. Selja Ahavan kirja Taivaalta tippuvat asiat oli vain piirun päälle 200 sivua, mutta tarjosi kauniin ja karun tarinan taivaalta tulevista uhkista. Lapsen huolestunut näkökulma toi teokseen jotenkin suloista surkuhupaisuutta kaiken vakavuuden keskelle.

IMG_2353

Harry Potter sekä Räkä ja Roiskis eivät suurempia selittelyjä kaipaa: kielellisesti monipuolista ja kekseliästä kirjallisuutta on aina viiden tähden ilo lukea.

2016

Vuodenvaihteessa aloitin uuden työn ja lukeminen tyssäsi lähes kokonaan tammikuuksi, koska perehtyminen ja työn kiivas tahti vaativat aikaa ja totuttelua. Kuitenkin heti tammikuun alussa ehdin lukea L. Onervan novellikokoelman Nousukkaita (1911), joka on yllättävän ajankohtainen vielä nykyajankin peilinä, yli sata vuotta myöhemmin. L. Onerva kertoo teoksessaan erilaisista helsinkiläisistä ihmiskohtaloista, nimensä mukaisesti lähinnä nousukkaista, jotka hakevat paikkaansa paremmissa piireissä. Sivuja on alle 150, joten kannattaa lukaista kiinnostavana välipalana!

Toinen nyttemmin lukemani ihanuus oli John Greenin raadollisuudessaan viehko The Fault in Our Stars (2012, suom. Tähtiin kirjoitettu virhe). Tämä kirja on sitkeästi lykätty nuortenkirjojen kategoriaan, mutta taistelu vakavaa sairautta vastaan on aihe, johon olisi jokaisen hyvä tutustua vaikka sitten kaunokirjallisuuden keinoin. Eikä kirja ole aina automaattisesti vain nuortenkirja, mikäli sen päähenkilöt ovat nuoria, ajattelen.

IMG_2351

 

Muutakin on tullut jo tämän vuoden puolella lukaistua, mutta niissä ei ole mitään hehkuttamisen arvoista. Loistavan Nälkävuosi-kirjan (2012) kirjottanut Aki Ollikainen tarjoili lattean pettymyksen uudella teoksellaan Musta satu (2015). Finlandia-palkinnon voittaneen Laura Lindstedtin Oneironin (2015) jätin kesken ehkä ensimmäisten 50 sivun jälkeen, koska (spoilerivaroitus!) alkuosan joukkoraiskaus oli mielestäni harvinaisen mauttomasti kuvattu ja reflektoitu.

Seuraavaksi aion tarttua Anni Kytömäen Kultarinta-teokseen (2014). Sen luontokuvausta ja tunnelmaa on kiitelty niin blogiarvioissa kuin lukupiirissämme, joten jaksan jo ennakkoon uskoa sen olevan oivallinen opus kuusimetsän keskellä kasvaneelle minulle.

Sivuhenkilön päiväkirja on siis jälleen aktiivinen. Tervetuloa seuraamaan yhden bibliofiilin kansienvälistä elämää!

Jätä kommentti

  • (will not be published)