Otso on armoton JYP-fani. Iltasaduksi luetaan JYPin kausikirjoja, ja numerot Otso oppi JYPin pelaajien numeroista. Kuva: Hanna Koistisen albumi
| Surkkari | | 0 |  Tykkää

JYPin menestyksekäs 2000-luku on jättänyt moniin muistijälkiä. Useimmille JYP-tarinansa kertoneille rakkain muisto vaikutti olevan suuri voitto, siis mestaruuspytty. Joukossa oli myös paljon yksittäisiä pieniä ilon hetkiä. Nyt 6-vuotiaan Otson JYP-innostus jo pienestä lähtien hellytti kisan raadin. Hanna Koistisen kertoma tarina valittiin hyvätasoisen lukijakisan ykköseksi. Palkintona on jääkiekkoilta ruoan kera JYPin kotiottelussa.

Saimme JYP-lukijakisaan noin 50 hienoa muistoa. Tässä niistä osa. Kiitos kaikille kisaan osallistuneille!

 

”Meidän 2000-luvun Jyp-hetki on nyt 6-vuotias Otso, jonka jääkiekkoinnostus syttyi syksyllä 2012 tuliaisina saadusta jääkiekkomailasta ja loppua ei näy. Miksi näin? Otso ei leiki, vaan pelaa. Jos joskus leikitään, rakennetaan legoista jäähalli, tehdään pikkuautoista jääkiekkojoukkueita, kävyistä pelaajia. Otso oppi numerot niin, että numeroiden nimet olivat Jypin pelaajia. Näin ollen ruoka oli silloin, kun kello on Tuppurainen. Tai jotain tapahtuu, kun kello on Salmion yli Perrin. Otso oppi viheltämään, koska omissa peleissä pitää hoitaa myös tuomarin työt. Otso on osannut viimeisimmät ilmestyneet kausikirjat. Osasi jo 2-vuotiaana luetella kokoonpanot mennen tullen. Tiesi myös pelaajien pituuksia ja kätisyyksiä. Iltasaduiksi luetaan kausikirjoja. Sanomalehdet piilotetaan pelipäivinä, jos ei olla menossa hallille. Mitä tästä opimme? Älä osta tuliaiseksi jääkiekkomailaa :)”

Hanna

 

”Olimme lomamatkalla Turkissa koko perheen voimin viime vuoden huhtikuussa. Päivä oli ollut lämmin ja aurinkoinen. Molemmat tyttäret olivat polskineet itsensä uuvuksiin ja shoppailukierros oli väsyttänyt rakkaan vaimonkin. Torstai-Ilta pimeni ja hotellihuoneen sängyistä kuului vain tasaista tuhinaa. Äänettömästi hiivin terassille, suljin oven ja napsautin nettiradion päälle.  JYP−KalPa, game 6, Jypin pakkovoitto. Ottelu oli juuri ehtinyt alkaa. Lämmin tuuli heilutti palmuja, Välimeri avautui koko laajuudessaan vuoren rinteen alla loistavien pienten kylien valojen piirtäessä rantaviivaa. Jääpalat kilahtelivat lasissa, kun Hytönen toisen erän loppupuolella iski kotijoukkueen johtoon. Löfmanin viimeistellessä viitisen minuuttia ennen päätössummeria loppunumeroiksi 4−2, kuului samaan aikaan jostain etäämpää yön hiljaisuudessa painokas supisuomalainen kirosana. Mahtavan päivän täydellinen lopetus!”

Hannu

 

”Olin paikallisessa katsomassa 2009 finaalisarjan viimeistä ottelua Kärppiä vastaan ja ensimmäisessä erässä sattui oululainen puhelinmyyjä soittamaan. No ystävällisesti kerroin tilanteen ja tämä myyjä vastasi: ”Kannu tulee pohjoiseen!”. Minä siihen, että ei muuten tule. Ottelun loppupuolella sain häneltä tekstiviestin: ”Onneksi olkoon, Poika on Teidän.” Ei ne puhelinmyyjät aina ärsytä.”

Olli

 

”Keskiviikko 11.4.2012, Hippos ja JYP−Jokerit välierä #5. Jatkoaika ja Mikko Viitasen voittomaali.
Itsellä oli kausikortti A1-katsomossa eli juuri siinä päässä mihin Viitanen pomminsa sijoitti. Rintalastassa oli hiusmurtuma ja oli ehdoton ”huutokielto”. Kun Hytönen kaapi aloituksen oli kuin olisi hidastetusta filmistä seurannut kiekon liikettä ja kun ”Veikon” laukaus pamahti yläpeltiin niin halli kuin kaikki sisuskalunikin räjähti. JYP oli kaatanut ”rakkaan” vihollisen Jokerit ja varmisti paikkansa finaaleissa. Ylipainoinen mies ei ole koskaan ennen eikä sen jälkeen pompannut niin korkealle kuin minä sinä keväisenä keskiviikko-iltana. Ja vaikka teki kipeää niin sehän tarkoitti lopulta että sairasloma piteni ja sai rauhassa käydä katsomassa kaikki finaalit paikan päällä…Ja se loppu olikin sitten historiaa. Tuo JYP-kausi on kaikkien aikojen kausi, joukkue nousi syvältä kriisistä suvereeniksi mestariksi. Ja Viitanen lunasti lopullisesti paikkansa niin monen sydämissä.”

Markus

 

”Oli sunnuntai 22.4.2012 kun sain puhelun ystävältäni. Hänellä olisi meille liput loppuunmyytyyn fanimatkaan Lahteen. Laitoin silloiselle esimiehelleni tekstiviestin, johon hän hyvin nopeasti vastasi, että voisin mennä ja saisin pitää tiistaina vapaapäivän sillä ehdolla, että Suomen mestaruus tulee Jyväskylään. Ei muuta kuin Lindroosin Jarin paita naftaliinista ja matkaan. Seitsemän linja-autollista matkasi kohti Lahtea ja peli oli loppuun asti jännittävä. Edessäni heiluvan paidattoman keijon takia en nähnyt Perrinin ratkaisumaalia ollenkaan. Ympärilläni huutavien fanien lauma antoi kuitenkin vahvan vihjeen siitä, että ”poika on tullut kotiin”. Silti piti kysyä, onko se siinä. Nostimme skumpat jäähallin pihassa ja lähdimme hieman ennen joukkuetta ajamaan kohti Jyväskylää. Joukkueen bussi ohitti meidät matkalla ja seuraavan kerran heidät näimme yökerhossa, jossa muun muassa kapteeni tarjosi skumpat ja kuultiin Helgen ja Monnin rapit. Ainahan eka mestaruus on kova, mutta tästä jäi parhaat muistot.”

Minna

 

”Minusta tuli JYPin fani 17 vuotta sitten menehtyneen isäni innoittamana jo 90-luvun puolivälissä. Pikkupoikana omia suosikkejani olivat kovat ulkomaalaistaiturit Wortman, Larsson, Chlubna, Bednar, Ton ja kumppanit. Muutin lukioikäisenä Joensuuhun mummoni luo ja sieltä edelleen armeijan jälkeen opiskelemaan Lahteen. Hienoin JYP-muistoni liittyy kevääseen 2012. Olin juuri valmistunut liikunnanohjaajaksi Vierumäeltä ja käynnissä oli JYP−Pelicans-finaalisarja. Sain kuin ihmeen kaupalla hankittua liput SM-kullan ratkaisseeseen 6.finaaliin. Itseasiassa tein tuolloin opettajan sijaisuutta lahtelaisessa alakoulussa ja kyseisen koulun rehtori oli saanut liput, mutta antoi yhden minulle, koska tiesi JYP-taustastani. Eric Perrinin ratkaisumaalin jälkeen juhlin mestaruutta Isku Areenassa JYPin fanikatsomossa. Meitä pidettiin katsomossa niin pitkään, että lahtelaisfanit olivat poistuneet hallista. Lopulta kysyin järkkäriltä, että voisinko lähteä kotiin, koska olin pyörällä liikkeellä ja asun täällä.”

Aleksi

 

”Kevät 2009. Matkasimme Ivalosta Ouluun kahden kärppäfanin kanssa katsomaan ratkaisevaa 4. ottelua. Päästyämme hallille vedin puna-musta maalit naamaan ja ”karkasin” ystävieni seurasta Jypin kannattajien valtaamaan katsomoon. Ivalolaisena harvoin pääsee katsomaan JYPin pelejä, joten odotukset olivat todella korkealla ja fiilis sanoinkuvaamaton! Olin aivan varma mestaruudesta ja sieltähän se sitten tulikin! Pelin päätyttyä menimme muiden Jyp-kannattajien kanssa odottamaan mestareita hallin ulkopuolelle. Odottelin noin 30 minuuttia, mutta kun ketään ei näkynyt tulevan ulos päätin löytää itse tien pukuhuoneeseen. Kävelin hallin käytävää pitkin ja kuulin edestäpäin railakasta ilakointia. Ja siellähän oli täydet mestaruusjuhlat käynnissä! Kaikki olivat tosi hyväntuulisia ja ottivat minut hyvin vastaan! Koko organisaation nimmarit tuli kerättyä ja highfivet heitettiin kaikkien kanssa! Lopuksi vielä poristiin pelaajien kanssa pihalla tovi. Yksi elämäni ikimuistoisimmista kokemuksistani!”

Teemu

 

”5.4.2010. Pavel Rosa 3­−4 118.05. JYPillä mielin määrin paikkoja ratkaista. Kahden kaverin kanssa istuttiin juuri siinä kohdalla ensimmäisellä rivillä mitä kohti Rosa tuuletti maaliaan… silloin se kirpaisi ja vitutti. Enää se ei vituta. Onneksi sen jälkeen on tullut oltua playoffien voitokkaissakin peleissä, esimerkiksi JYPin voittaessa Kärpät jatkoajalla 2015 Juuso Pullin maalilla.”

Jussi

 

”Jari Jääskeläisen 4−2-maali 2009 4.finaaliottelussa Oulun Raksilassa!!!!!! Oon nähny livenä Granlundin ilmaveivit, Suomen voittavan mm-kultaa nii miehissä kuin junnuissa, mut mikään ei oo vetäny vertoja sille fiilikselle, mikä Jäsän maalin jälkeen oli!! NEVER FORGET!!!”

Jaakko

 

”Runkosarjan ottelu Hämeenlinnassa marraskuun alussa 2004. Kerho meni kolmen maalin johtoon, jolloin vastustajat alkoivat pilkkaamaan JYPiä meidän faniryhmittymälle. Jatkoimme silti kannustamista. JYP kavensi ensin 3−1 ja sitten 3−2-lukemiin. Kerho teki yhden maalin lisää, mutta JYP ei luovuttanut vaan kavensi lukemat 4−3:een ja tasoitti 4−4. Paikalliset alkoivat hieman hermostumaan. Lopulta Ossi Louhivaara syötti rohkeasti Arsi Piispaselle joka latoi kiekon sisään. Samassa Ossi sai iskun päähänsä ja joutui lopettamaan pelin kesken. Viimeisen maalin JYP vielä kaunisteli ja voitti lopulta 4−6. Se oli osoitus ettei JYP vaan suostunut häviämään ja meillä kannattajilla oli hauskaa.”

Antti

 

”Olen pienestä tytöstä lähtien seurannut jääkiekkoa ja ollut JYPin fani. Muistan, kuinka 2000-luvun alussa jonain ankeana syksynä tappiokierteessä mietin ja kysyin isältäni, että ”miltähän tuntuisi kannattaa voittavaa joukkuetta”. Ikimuistoisin hetki oli sitten tietysti 14. huhtikuuta 2009, kun seurasin jääkiekkofinaalia hallissa, jossa ei pelattu. Se riemu, kun ottelu ratkesi ja olimme suomenmestareita! Itkettiin, naurettiin, halattiin täysin tuntemattomien kanssa, juhlittiin vain yhdessä kaikki. Illalla soitin isälleni, ja totesin, että ”tältä se voittavan joukkueen kannattaminen tuntuu”. Selkäpiissä juoksee vieläkin kylmät väreet, kun muistelee tuota iltaa! Ensimmäinen mestaruus on aina ensimmäinen mestaruus.”

Eriikka

Jätä kommentti

  • (will not be published)