JYPin päävalmentaja Marko Virtanen naulasi tälle kaudelle kovat tavoitteet. Reilusti tavoitteesta jäätyään joukkue on usein lamautunut. Kuva: Petteri Kivimäki JYPin päävalmentaja Marko Virtanen naulasi tälle kaudelle kovat tavoitteet. Reilusti tavoitteesta jäätyään joukkue on usein lamautunut. Kuva: Petteri Kivimäki.
| Aleksis Ärje | | 0 |  Tykkää

JYP lähti kauteen kovin tavoittein, mutta on ajautunut vaikeuksiin. Paikka kuuden sakissa meinaa karata. Säälipudotuspeleistä harvoin noustaan välieriin. JYPin pitäisi materiaalinsa – etenkin hyökkäyksen – puolesta pelata ilman muuta kuuden parhaan joukossa.

Keski-Suomen johtava kiekkoanalyytikko (toim. huom.), Viron alle 18-vuotiaiden maajoukkuevalmentaja Turo Teittinen listaa syyt vaikeuksiin.


1) Negatiivinen kierre

– Kierre lähti aluksi väärään suuntaan, eikä ole löytynyt lääkkeitä sen purkamiseen. Pelillisiäkin ongelmia on, mutta suurin pulma on henkisen puolen klikki. Tuntuu, että toiminta on liian vakavaa. Rentous puuttuu, ja se luo ahdistuneen fiiliksen porukkaan.

2) Vaatimustaso

– Peleissä kaikki varmasti yrittävät, mutta onko vaatimustaso päivittäisessä tekemisessä löppöisempää, mihin pelaajat ovat tottuneet? Vastuu on valmentajien ja pelaajien. Ammattilaisurheilussa pelaajat lähtökohtaisesti vastaavat itse vaatimustasosta. Ovatko JYPissä johtavat pelaajat ja valmennus samalla sivulla näissä asioissa?

– Pelillisesti nimittäin näyttää, että kaikki eivät tiedä, miten eri tilanteissa pitää pelata. Peli ei ole toisteista – ei tapahdu samoja asioita. Jos valmennuksella on käsitys, miten halutaan pelata, mutta pelaaja ei pelaa, ei viestiä ole saatu siirrettyä.

3) Ailahtelu

– Peliä voidaan tarkastella rytmin, rakenteen ja toiminnan kautta – JYPillä on niissä kaikissa korjattavaa. Rytmillisesti JYP hyökkää pääosin nopeasti ylöspäin. Joukkueen pelin rakenne on pitkälti pelaajien vastuulla; esimerkiksi sijoittuminen hyökkäyspelissä on vapaata. Eniten klikkaa toiminta: se ailahtelee hirveästi. Osassa tilanteissa lyödään kaikki peliin – toisinaan ei. Välillä pelataan hirveällä intensiteetillä, ja voitetaan kaikki kamppailut. Kymmenen minuuttia myöhemmin ei voiteta yhtään kaksinkamppailua.

– Kolmannen erän sukelluksia on tosi paljon. Ilmeisesti niitä ei ole osattu käsitellä oikein.

4) Kenttätasapaino

– JYPin kenttätasapaino hyökätessä on todella huono. Viisikko on repaleinen, kun lähdetään hyökkäämään: ei olla pelillisesti samalla sivulla. Harvoin tulee tilanteita, että päästään syöttämään kiekko hyökkääjälle, joka on vauhdissa ylöspäin. Usein vähintään joku hyökkääjistä jo seisoo keskialueella, jolloin monesti tulee kiekonmenetys, ja vastustaja pääsee kääntämään vastaan.

5) Johtavat pelaajat

– Vastuu kokonaisuudesta on valmennuksen ohella johtavilla pelaajilla. Osalla heistä tuntuu olevan liikaa painetta siitä, että oma peli ei ole heidän mielestään rullannut riittävästi. JP Hytönen ja Jani Tuppurainen ovat pelanneet ihan hyvin, mutta eivät viimeisen päälle. Siksi he eivät ole päässeet keskittymään muilta vaatimiseen, ja sitä kautta kokonaisuuden kehittämiseen.

6) Maalivahtipeli

– Tilastot ovat ok, mutta usein vastustajan maalivahti on ollut parempi. Välillä maalivahdeille tulee huikeita jaksoja, sitten tosi helppo maali johonkin väliin. Tähän sopii Juhani Tammisen sanonta ”jos joukkueiden maalivahtipeleissä on eroa, niin paremman maalivahdin joukkue voittaa.”

7) Secondary scoring

– Odotan enemmän esimerkiksi viime kauden nelosketjun pelaajilta Mikko Salmiolta ja Valtteri Hotakaiselta. Kärki on pelannut usein ihan ok, mutta taustalta tarvitaan enemmän niin sanottua secondary scoringia. Johtavat pelaajat tekevät usein 1–2 maalia, mutta taustalta pitäisi syntyä myös 1–2 maalia.

8) Kokoonpanoruletti

– Kokoonpanojen suhteen ei ole löytynyt oikein loogisuutta. Elämistä on tapahtunut niin pakkipareissa, pelaavassa maalivahdissa kuin Akatemiassa pelaavissa.

9) Bussin alle -tönäisyt

– On aika vaarallista touhua tönäistä pelaajia median kautta bussin alle. Nyt valmennus on antanut julkisesti risuja joukkueen kärjelle, maalintekijöille ja maalivahdeille. Kaikki valmennuksen antama julkinen kritiikki ei ole ollut edes ansaittua. Tämä voi olla paineen alla inhimillistä, mutta silti vastuun kaikesta kantaa valmentaja.

 

JYP on kauden alkupuolikkaalla saattanut romahtaa samassa pelissä Liigan parhaasta pelaamisesta täydelliseen kipsiin. Kuva: Marko Kauko

 

Alle kovan tavoitteen: ”Tulee riittämättömyyden tunne”

JYP naulasi kauden alla kovat tavoitteet: runkosarjassa kahden parhaan joukkoon ja mestaruus.

– Liian kova tavoite saattaa lamaannuttaa, tulee riittämättömyyden tunne, on sanonut valmentaja Risto Dufva.

Lamaantuminen on ollut JYPin alkukauden suurin ongelma. Sama ilmiö kävi tutuksi alkukesänä mitaleista haaveilleelle Kirillekin. Silti: myöhäistä JYPille ei ole vielä. Kovista vaikeuksista uloskasvaminen on usein se asia, minkä myös mestarijoukkueet ovat joutuneet kokemaan. Tämänkin Dufva on saanut vierestä todistaa saatuaan JYP-potkut mestaruuskaudella 2012.

 

Mahdollisuudet on

Suurin purettava asia JYPillä kuitenkin on henkinen lukko.

– En sano, että valmentajaa pitäisi vaihtaa, kommentoi kiekkoanalyytikko Turo Teittinen.

– Joku muutos pitäisi kuitenkin saada. Onko se yksi uusi pelaaja esimerkiksi? Teittinen kysyy.

Suurempia pelitavallisia muutoksia tuskin tulee.

– En usko, että JYP alkaisi pelata Jukka Jalosen meidän peliä tai RD:n ja Jyrki Ahon tyylistä kiekkoa, Teittinen näkee.

Aikaraja JYPille on kuitenkin tiukka, sillä runkosarja petaa asemat pudotuspeleihin.

– Kiire tulee, mutta materiaalin puolesta mahdollisuudet suunnan kääntymiseen ovat edelleen hyvät.


Onnistujat

Ei niin paljon huonoa, ettei jotain hyvääkin. Yksilöistä hyvän alkukauden ovat pelanneet hyökkääjät Antti Suomela, Joonas Nättinen, Jerry Turkulainen sekä puolustaja Urho Vaakanainen. Pelillisellä puolella JYPin erikoistilannepelaaminen on ollut niin yli- kuin alivoimalla aivan Liigan terävintä kärkeä.

– Lisäksi puolustuspeli kentän eri osa-alueilla on ollut parhaimmillaan hyvää. Keskialueen puolustaminen on ollut JYPin kauden parasta antia. Trap-pelaaminen on tuonut riistoja, ja peliä on käännetty upeasti, Teittinen huomauttaa.

Jätä kommentti

  • (will not be published)