Kari-Pekka Kyröllä on säilynyt motivaatio valmentamiseen. Kilpailuviettikin on kuulemma tallella. Kyrö sanoo, ettei hae huipputason valmennus­pestiä kuitenkaan Skandinaviasta. Kuva: Eveliina Matikainen
| Sami Lotila | | 0 |  1

Kari-Pekka Kyrö puhkuu haluja päästä taas valmentamaan, ja mielellään huipputasolla. Jyväskylän Hippoksen kehittämistä ”lätkäkolosseumiksi” hän ei katsele hyvällä, sillä jääkiekon ylivalta on surkastuttanut suomalaisnuorten ulkoliikuntataidot.

Kari-Pekka Kyrö on yksi kansainvälisesti tunnetuimpia jyväskyläläisiä, eikä se johdu niinkään vuoden 2001 MM-hiihtojen dopingjupakasta.

Ulkomailla ammattipiireissä Kyrö tunnetaan ammattitaitoisena ja intohimoisena hiihtovalmentajana, jolla on lajilleen vielä paljon annettavaa.

– Aika paljon tulee vieläkin pidettyä yhteyttä ulkomaisiin valmentajiin, joihin tutustuin työskennellessäni hiihtomaajoukkueen päävalmentajana, Kyrö kertoo hotelli Alban ravintolassa Jyväskylässä.

– Ne ystävyyssuhteet ovat koko lailla säilyneet. Mikseivät olisi? En ole ainoa, joka on erotettu. Maajoukkuevalmentajien pestit ovat tuulisia työpaikkoja.

Kyrö sai omat potkunsa vuoden 2001 jälkeen, kun Lahden MM-hiihtojen mahtava menestys kaatui dopingnäytteisiin ja kansalliseen häpeään. Hiihtourheilun kansainvälinen kattoliitto FIS asetti Kyrön elinikäiseen toimitsijakieltoon, joka kumottiin tänä keväänä.

Kyrö on nyt taas vapaa valmentamaan aina huipputasolla saakka – ja niin hän mahdollisesti aikoo tehdäkin, muttei ainakaan ensialkuun Suomessa tai muissa Pohjoismaissa.

– Mielenkiinnolla seurailen mahdollisia valmentajapestejä. Se on kuitenkin selvää, etten tule aloittamaan Skandinaviasta. Maastohiihdon painopiste on siirtymässä täältä pois, ja olen valmis menemään mukana. Ehkä valmennan jatkossa Etelä-Euroopassa tai Aasiassa tai Pohjois-Amerikassa, tai vaikka Siperiassa. En sulje pois mitään vaihtoehtoa.

Kyrö voi lähteä töiden perässä kauaksikin, sillä hänen parisuhdestatuksensa on omien sanojen mukaan ”suhteellisen vapaa toimija” ja hänen kaksi lastaan, Heidi ja Samuli, ovat reippaasti yli 20-vuotiaita. Heidi teki Kari-Pekka Kyröstä vastikään isoisän.

– Motivaatiota minulla on, eli haluan valmentaa, ja kilpailuviettikin on tallella. Olen pitänyt valmiuksiani yllä koko ajan seuraamalla urheilututkimusta, kisoja ja tekemällä analyysejä. En katso hiihtokilpailua koskaan vain huvikseni.

Jyväskyläläisseura Jyväskylä Skin kanssa Kyrö on neuvotellut yhteistyöstä, mutta konkreettisia muotoja yhteistyö ei vielä ole saanut.

– En ole vielä valmentanut. Se on pieni seura, ja tulee olemaan osaltani talkootyötä rakkaudesta lajiin, jos se lähtee liikkeelle. Rahasta Jyväskylässä ei kannata neuvotella. Jyväskylän hiihtoa on aina vaivannut se, että täällä on vähän väkeä ja vähän sponsoreita. Mielestäni Jyväskylä tarvitsisi hyviä viestijoukkueita, ja etenkin naisten puolella pidän mahdollisena, että sellainen voidaan saada kasaan.

Gradu valmistuu ensi vuonna

Kyrön julkisuuskuva on totinen, mikä ei ole ihme ottaen huomioon myllytyksen, joka alkoi 2001 ja on jatkunut näihin päiviin saakka. Kovin montaa hymysuista kuvaa hänestä ei ole julkaistu, jos yhtään.

Alban ravintolassa perjantai-iltana hän on kuitenkin rentoutunut ja avoin ja naurahtaa usein. Hän kertoo käyneensä juuri saunassa kotonaan, ja aloittavansa seuraavan päivän eli lauantain raksatöillä.

Alkoholia Kyrön, 53, iltoihin mahtuu vain niukasti, eikä edes perjantai ole mikään poikkeus. Ensimmäisen humalansa hän sanoo juoneensa 33-vuotiaana, kohtalaisen huonoin seurauksin.

– Se oli juhannus, kotonani. Ex-vaimoni totesi, että alkoholi ei sinulle sovi, ja hän taisi olla siinä oikeassa.

Kyrö ja hänen veljensä pyörittävät Jyväskylän seudulla rakennusfirmaa, joka tekee niin korjausrakentamista kuin uusia taloja. Rakentamisen ammattitaito jää kuulemma pääosin veljen harteille Kari-Pekan tehdessä ”kaikkea mahdollista tarpeellista” alkaen lautojen kantamisesta ja loppuen firman kaupalliseen johtamiseen.

– Se hyvä puoli työssäni on, ettei tarvitse juuri lähteä lenkille. Fyysinen työ pitää hyvässä kunnossa kuin itsestään. Etenkin projektien alkuvaiheessa venyvät työpäivät usein 15 tunnin pituisiksi. Sekin rakentamisessa viehättää, että luodaan jotain pysyvää. Rakennukset pysyvät pystyssä varmasti kauemmin kuin rakentajansa, hän naurahtaa.

Kyrö on asunut Jyväskylässä nyt jo yli 30 vuotta, eli vuodesta 1984. Hän on syntynyt Inarissa, josta perhe muutti Utsjoen Kevolle. Kyrön isä teki työuransa Metsähallituksen pikkupomona ja äiti oli emäntänä Turun yliopiston biologisella tutkimuslaitoksella Kevossa. Molemmat vanhemmat elävät yhä ja ovat virkeitä.

– Pääsin liikunnalle opiskelemaan toisella yrittämisellä. Välivuoden aikana kävin armeijan. Jyväskylään tullessani en heti löytänyt asuntoa vaan jouduin menemään hotelliin, Cumulukseen. Sieltä muutin kolmen yön jälkeen retkeilymaja

Laajariin ja sieltä hätämajoitukseen ylioppilastalon käytävälle. Lopulta pääsin toveriyksiöön Kortepohjaan, ja sieltä eteenpäin soluasuntoon, Kyrö muistaa.

Opinnot Kyröllä luistivat ensin hyvin, mutta sitten alkoi huippu-urheilu viedä häntä. Kyröllä olivat opinnot vielä kesken, kun Hiihtoliitto pyysi häntä 28-vuotiaana B-maajoukkueen valmentajaksi.

– Kokopäiväisiä hiihtovalmentajan paikkoja Suomessa on vain vähän, joten tartuin tilaisuuteen. Olin valmentajaksi varmaankin oikea henkilö, sillä opiskelin alaa ja olin osallistunut Hiihtoliiton erilaisiin tutkimuksiin. Lisäksi olin menestynyt kilpahiihtäjä, joka oli saavuttanut kaksi aikuisten SM-mitalia ja ollut ehdolla MM-kisojen viidellekympille. Siitä se lähti. Myöhemmin minut nimitettiin A-maajoukkueen päävalmentajaksi.

Opintojaan Kyrö käynnisteli uudestaan kymmenisen vuotta sitten, ja vuoden 2017 alussa hän suoritti Jyväskylän yliopistoon lopulta alemman yliopistotutkinnon. Ensi vuonna Kyröllä olisi tarkoitus saada käteen maisterin paperit.

– Gradutyöni käsittelee vuosina 1991–1992 tutkittuja suomalaisten huippuhiihtäjien verimuutoksia vuoristossa, hän kertoo.

Suomi on NHL:n broilerihautomo

– Jyväskylä on kiva kaupunki, olen aina viihtynyt täällä, Kyrö miettii siemaisten mustaa kahviaan, johon hän on heittänyt sekaan yhden sokeripalan.

– Yritystoimintaa täällä on helppo harjoittaa, sillä virkamiehet kohtelevat tasapuolisesti ja ymmärtäväisesti. Kaupungin rakennusvalvonta-, tontti- ja kaavapuoli Hannikaisenkadulla on käynyt minulle viime vuosina erittäin tutuksi. Vaikea kuvitella, että asioita voisi hoitaa vielä paremmin.

Jotain sellaistakin Jyväskylässä kuitenkin on, jota Kyrön on vaikea sulattaa – ja se jokin liittyy hänen leipälajiinsa eli urheiluun ja liikuntaan. Kyse on Jyväskylän suurisuuntaisesta Hippos2020-hankkeesta, jossa Hippoksen urheilupuistosta halutaan rakentaa 270 miljoonalla eurolla Suomen suurin liikunnan ja urheilun keskittymä.

Sisälajien osalta Hippoksesta halutaan tehdä peräti Pohjois-Euroopan suurin.

– Minun on vaikea ymmärtää Hippoksen kehittämistä nimenomaan sisäliikunnan tarpeisiin. Yksi Finnsportin (liikunta, terveystieteet, urheilu) keskeisiä ongelmia on juurikin se, että urheilua ja liikuntaa on ajettu voimakkaasti sisätiloihin viimeiset 20 vuotta. Suomalaisen nuorison ulkourheilutaidot ovat rapistuneet, ja tätä suuntausta ollaan valmiita jatkamaan, Kyrö jyrähtää.

– Keinotekoisten ja mielettömän kalliiden liikuntahallien pystyttämisessä ei ole mitään järkeä. Suomessa on poikkeuksellisen hyvät puitteet ulkoliikunnalle, mutta nyt vanhemmat kuskaavat lapsiaan autoilla liikkumaan sisähalleihin.

Taustalla tässä suuntauksessa on tietenkin bisnes: jääkiekko jyllää Suomessa, ja Suomesta on tehty eräänlainen NHL:n broilerihautomo. Lätkä on Suomessa ja täällä Jyväskylässäkin huonon suunnan näyttäjä.

Hippoksen osalta Kyrö ihmettelee sitäkin, miksi Jyväskylän kaupunki haluaa antaa sen kehittämisessä leijonanosan yhdelle intressitaholle, eli jääkiekkoyrittäjille.

– Tarkoitan Jyväskylän Hippoksen ystävät -kehitysyhtiötä. Miksei kaupunki voisi viedä Hipposta eteenpäin laajemmalla pohjalla, ilman että myisi suurta julkista valtaa pilkkahintaan tällaisella kehitysyhtiökuviolla? hän kysyy.

– Jyväskylään rakennetaan sijoittajia kiinnostava uusi lätkäareena, johon saadaan takuuvarma korkean tuoton asiakas eli kaupunki ostamaan käyttövuoroja miljoonilla euroilla. Sitten on täälläkin oma lätkäkolosseum, jota ei onnistuta myymään loppuun ehkä ikinä.

Laajavuorenkin annettiin pusikoitua

Purkauksestaan huolimatta Kyrö korostaa, että tuntee kehitysyhtiön ihmisiä, eikä hänellä ole heitä vastaan mitään henkilökohtaista kaunaa.

– Tunnen murhetta ulkoliikuntalajien puolesta, ei niihin panosteta enää kouluissakaan. En etsi syyllisiä yksittäisistä ihmisistä. Puolileikilläni voisin kysyä, että jos tulee uusi talvisota, niin soditaanko sekin sisähallissa, muovikypärät päässä?

– Venäjällä ja Norjassa ulkolajeihin satsataan aivan eri tavalla kuin Suomessa. Samalla lailla Suomessa on surkastunut yleisurheilu, kun siihen ei panosteta.

Kyrön mukaan Jyväskylän Laajavuoressa oli ennen maailmanluokan latuverkosto, mutta nyt senkin on annettu pusikoitua.

– Siellä pitää nykyään edetä melkein viidakkoveitsen kanssa. Pyöräily ja rullahiihto Jyväskylässä on puolestaan työnnetty liikenteen sekaan. Vaikea on minun urheilumiehenä katsella tällaista.

”En olisi aivan paska siihen duuniin”

Kari-Pekka Kyrö on koulutettu ja kokenut, elämässään kaikenlaista nähnyt henkilö, joka kaiken lisäksi on tuttu useimmille suomalaisille. Onko siis ihme, että häntä on kosiskeltu ahkerasti mukaan politiikkaan, niin eduskuntavaaleihin kuin kuntavaaleihinkin?

– On minua pyydelty vaaleihin viimeiset 17 vuotta, eli Lahden tapahtumista alkaen. En ole kuitenkaan suostunut, sillä seuraan kyllä politiikkaa tiiviisti, mutta minun on vaikea nähdä siinä itseäni mukana. Melkein kaikki puolueet ovat kysyneet minua mukaan. En usko, että mielipiteeni muuttuu ja minut vielä nähtäisiin ehdokaslistoilla.

Sen sijaan Kyrö sanoo olevansa erittäin kiinnostunut Jyväskylän liikuntajohtajan paikasta, jos se joskus vapautuu.

– En olisi aivan paska siihen duuniin.

Jätä kommentti

  • (will not be published)