Vuonna 1991 perustetun Apulannan kokoonpanoon on vuodesta 2014 kuulunut Sipe Santapukin (vas.) ja Toni Wirtasen lisäksi bassosta vastaava Ville Mäkinen. Kuva: Sami Jämsén
| Saara Heiskanen | | 0 |  1

– Joo, siihen ei ikinä kyllästy, kun monituhatpäinen yleisö laulaa mukana jokaista biisiä. Se on edelleen aivan mahtavaa, myhäilee Sipe Santapukki.

Apulanta on 2000-luvun aikana eniten festareita kiertänyt bändi Suomessa. Vaikka lähes kaikki Suomen lavat on jo moneen kertaan nähty, antaa bändi joka keikalla rumpalin mukaan edelleen kaikkensa.

– Vaikka tätä on tehnyt 26 vuotta, kukaan ei mene sinne virkamiespohjalta, vaan jokainen lataa keikkaan kaiken mitä on ladattavissa. Tuntuu edelleen, että ollaan jonkin tärkeän äärellä, ja siltä sen pitää tuntuakin. Jos se alkaa tuntua leipätyöltä, saa ehkä ampua itseään jalkaan ja lähteä vaikka luutatehtaalle, Santapukki pohtii.

Kesäloma on bändille tuntematon käsite, ja sellaisena se saa myös Santapukin mukaan pysyä. Vuoden 2010 keikkataukoa ei muistella kaiholla.

– Se oli todella ahdistavaa. Keikkamyyjä naureskeli, kun jokainen bändin jäsen oli soittanut hänelle juhannuspäivänä parin tunnin sisään ja sanonut, että ei ikinä enää tällaista. Tähän on kasvanut kiinni solutasolla, enkä ainakaan minä osaa viettää kesää millään muulla tavalla, keikkabussissa istuva mies puhelee.

Uusi karttapiste Laukaassa

26 vuotta festarilavoja kiertäneen Apulannan bussi kaartaa lauantaina 12.8. Laukaan Satama Festivaaleille. Se on ensimmäinen kerta, kun bändi soittaa Laukaassa.

– On meille harvinaista, että saadaan uusi merkintä karttaan. Se on myös meidän kesärundin viimeinen keikka, ja sinne päätetään tämä meidän massiivinen kiertue, rumpali juttelee.

Festarikeikoissa on Santapukin mukaan valtavan yleisömäärän myötä oma hurmoksensa, mutta bändi kiertää edelleen myös klubeilla soittamassa. Pienemmillä lavoilla on rumpalin mielestä ihan erilainen meininki, ja hän pitää tärkeänä omien juurien vaalimista.

Sen pohtiminen, millaisista keikoista nauttii eniten, on Santapukin mielestä vähän samanlaista, kuin erilaisten ruokalajien vertailu.

– Silakat on hyviä, mutta kalakeittokin on ihan hyvää, ja niin myös punajuurilaatikko, hän valottaa.

”Ei olla muututtu jukeboxiksi”

Siihen Santapukki on erityisen tyytyväinen, että jokaiselta Apulannan levyltä on noussut kappaleita, jotka ovat jääneet elämään. Hänen mielestään klassikkobiisien määrä kertoo siitä, että bändi on ollut elossa koko ajan.

– Tässä ei olla muututtu jukeboxiksi missään vaiheessa, ja se on tosi tärkeää. Joidenkin mielestä ysäribiisit ovat parhaita, mutta esimerkiksi Valot pimeyksien reunoilla on ollut uusista biiseistä sellainen, josta on tunnuttu tykkäävän.

Uuttakin musiikkia on tulossa, heti kun ”keikkahommelit” saadaan pakettiin ja ehditään treenikämpälle. Santapukin ääni nousee hieman innostuksesta.

– On kyllä jo fiilistäkin tehdä jotakin uutta. Ollaan puhuttu, että kunhan päästään Laukaasta himaan, olisi mukava saada nuotteja nauhalle.

Jätä kommentti

  • (will not be published)